Keskisuomalaisessa Turpeisen maanviljelijäperheessä Äänekoskella varttunut Helena unelmoi kuvanveistäjän urasta. Helena kuitenkin aloitti heti ylioppilaaksi päästyään opinnot Ateneumin Taideteollisuuskeskuskoulun mallisuunnitteluosastolla 1938. Opettajat totesivat Helenan erinomaiseksi piirtäjäksi. Helenan opiskelutovereita Ateneumissa olivat mm. Kirsti Ilvessalo ja Kyllikki Salmenhaara. Sodan pitkitettyä opintoja Helena valmistui vuonna 1943.

Monipuolisesti lahjakkaan Helenan ura sai jo samana vuonna lentävän alun. Ateneumin opettaja Runar Engblom ja Arabian taideosaston johtaja Kurt Ekholm järjestivät hänelle työpaikan Arabiassa. Helena pääsi töihin myös taidetakomo Taitoon (1918-53), jota johti Paavo Tynell (1890-1973), Helenan tuleva aviomies. Aamupäivät Helena piirsi puhtaaksi Tynellin suunnitelmia Taidossa. Iltapäivisin hän työskenteli kuvanveistäjänä Arabian taideosastolla. Arabiassa hänen työtovereinaan olivat mm. Rut Bryk, Birger Kaipiainen, Friedl Kjellberg, Toini Muona, Michael Schilkin ja Aune Siimes. Taidossa Helenan kanssa työskenteli sittemmin myös Saara Hopea.

Vuonna 1945 Helena Turpeinen palasi vielä Ateneumiin aloittaen nyt kuvanveistotaiteen opinnot Taideakatemiassa Ben Renvallin johdolla. Puolen vuoden jälkeen hän kuitenkin päätti luopua opinnoista.

Helena lopetti työt Arabiassa ja aloitti kuukausipalkkaisena lasimuotoilijana Riihimäen lasilla 1946 jatkaen samalla kuitenkin työtään Taidossa. Helenan ensimmäiset lasiesineet valmistuivat Tukholman Liljevalchin taidehallissa syksyllä 1946 pidettyyn Nordiskt Konsthantverk -näyttelyyn. Näyttely siirtyi Tukholmasta Osloon, jossa se oli esillä keväällä 1947. Kurt Ekholm mainitsee Riihimäen lasin ensimmäisen vakituisen muotoilijan Taide-lehdessä 5-6/1946 julkaistussa kirjoituksessaan Vaikutelmia taideteollisuusnäyttelystä :

Lopuksi haluan mainita uuden tulokkaan Helena Turpeisen rikkaan, useita eri tekotapoja käyttelevän osuuden Riihimäen yhtenäisessä kokoelmassa.

Esittelemme ja myymme nyt Kruunassa Helena Tynellin ihastuttavia lasiteoksia Riihimäen tuotannosta. Viereisissä kuvissa on myyntiin tullut esine, joka on yksi aivan ensimmäisistä Helena Tynellin töistä Riihimäen lasille.

Vuonna 1949 Helenan lasisuunnitteluun ilmaantui uusi laatuvaihde, kun kaivertajamestari Teodor Käppi (1902-1972) palasi Riihimäen lasin Kauklahden tehtaalle oltuaan välillä muutaman vuoden Iittalan lasitehtaalla. Kauklahden tehdas lopetettiin ja valaisinlasin valmistus siirtyi Riihimäelle, johon myös Teodor Käppi siirtyi 1951. Helena Tynell (vuodesta 1947) oli jo opiskeluaikana ihaillut Orreforsin tehtaan kaiverrettua lasia. Kuvanveistäjän uran jäätyä nuoruuden haaveeksi toteutui kuitenkin haave työstä lasinkaiverruksen parissa. Helena piirsi sekä esineen muodon että koristelun, ja Käppi teki kaiverrustyön. Esineet olivat käsityön korkeinta luokkaa, sillä Käpin vuosikymmenten aikana saavuttama taito vaativimpienkin esineiden koristelemiseksi oli jälleen Riihimäen lasin käytössä.

Kipakoilta arvosteluilta ja näyttelyistä karsiutumisilta ei voinut välttyä. Tästä pitivät huolen taidekriitikot ja näyttelytyöryhmät. Muotoilunäyttelyt olivat aina eri tyylilajien kilvoittelua. Kalliit kaiverretut taidelasiesineet eivät sopineet suomalaisten pelkistettyjen taide-esineiden joukkoon, joten tällä vaativalla menetelmällä valmistetut lasiesineet syrjäytettiin näyttelyistä. Helena oli tästä pahoillaan. Viimeisimpinä näyttelyissä 1950 vuoden tienoilla esiteltiin Paavo Tynellin ja Teodor Käpin yhdessä Helenan kanssa toteuttamat hiotut ja kaiverretut lasikorut, joissa oli kullatusta hopeasta Taidossa valmistetut kehykset. Muotoilupolitiikka nousi esteeksi, eikä Riihimäen lasia 1950-luvulla kutsuttu mukaan Milanon Triennaaleihin. Tehtaassa tapahtui lisäksi anteeksiantamaton unohdus Teodor Käpin jäädessä eläkkeelle vuonna 1957. Riihimäen lasissa ei oltu huomattu kouluttaa tälle seuraajaa. Näin ollen Helena Tynell ja Teodor Käppi olivat viimeiset klassisen kaiverretun lasin tekijät Suomessa.

Vuoden 1960 Milanon Triennaalissa oli esillä Riihimäen lasin esineitä. Kruunan sivuilta löydätte esittelyt Milanon Triennaaleissa 1951, 1954, 1957 ja 1960 palkituista muotoilijoista ja tuotteista.

Taidossa valmistettiin tasokkaita tuotteita valaisimista koriste-esineisiin. Tynellin perheen luoma ylellinen mallisto sai osakseen kritiikkiä Suomen taideteollisuuspiireissä. Mallisto sai kyllä suurta huomiota osakseen maailmalla Finlandia Housessa New Yorkin Manhattanilla pidetyissä myyntinäyttelyissä ja myös rakennuksessa olleessa Kalevala Korun myymälässä. Myös Helenan Riihimäen lasille suunnittelemat lasiteokset ja -korut olivat siellä esillä, ja sadunomaisen tunnelman kaikkiin tiloihin loivat Taidon valaisimet. Ylimmässä kuvassa on  ensimmäinen Taito Oy:stä Yhdysvaltoihin vuonna 1948 toimitettu valaisinmalli. Siinä pääosassa on Helenan kuviosommitelma.

Tänä päivänä tällaiset esineet ovat arvokasta perintöä, joka kertoo menneiden sukupolvien saavutuksista. Niiden turvin markkinoidaan sumeilematta Suomen nykyistä taideteollisuutta, vaikka itse asiassa koko teollisuus ja ammattitaito on päästetty sammumaan. Esineet säilyvät sukupolvelta toiselle osoituksena menneiden aikojen arvoista ja ihanteista. Helena Tynell tavoitteli korkeinta laatua yhteistyössä Suomen parhaiden lasinpuhaltajien ja -kaivertajien kanssa korostamatta taiteilijan titteliään. Kolmekymmentä vuotta kestänyt yhteistaival jatkui suupuhalluksen päättymiseen 30.11.1976 saakka, jolloin kaikkien taiteilijoiden työsuhde Riihimäen lasissa päättyi. Helena Tynellin kansainvälinen ura lasitaiteilijana jatkui kuitenkin vielä vuosikymmeniä.

Terveisin,

Pasi Pusa

040 5509001

Kruuna Finnish living

Maurinkatu 8-12

00170 Helsinki

info@kruuna.fi

pasi.pusa@gmail.com